Jyrki Kiiskinen on Helsingissä syntynyt kirjailija, joka julkaisi esikoiskokoelmansa vuonna 1989. Kiiskinen toimi kirjallisuuslehti Nuoren Voiman päätoimittajana vuosina 1991–94, ja hänelle myönnettiin Eino Leinon palkinto vuonna 1993 (yhdessä Jukka Koskelaisen kanssa) lehden kehittämisestä. Lehden ympärillä oli tuona aikana laajamittaista kirjallista liikehdintää, ja se johti uuden runoilijapolven esiinmarssiin.

Kiiskinen esiintyy kirjallisissa klubeissa ja osallistuu taiteiden välisiin kokeiluihin mm. muusikoiden ja tanssijoiden kanssa. Koko uransa ajan hän on kirjoittanut journalismia, ja vuosina 1996–2000 hän toimi suomalaista kirjallisuutta englanniksi esittelevän Books from Finland -lehden päätoimittajana. Jyrki Kiiskinen on julkaissut runokäännöksiä ja esseistiikkaa. Hän on kirjoittanut neljä runokokoelmaa ja kolme romaania. Runokokoelmista Kiiskinen on palkittu Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinnolla vuonna 1993. Hänen esikoisromaaninsa Suomies nimettiin vuoden 1994 Finlandia-ehdokkaaksi, ja sille myönnettiin vuotta myöhemmin Kalevi Jäntin palkinto.

Runokokoelma Kun elän (1999) sai Yleisradion Tanssiva Karhu -runokirjapalkinnon 2000. Kiiskisen viimeisin runokokolema Menopaluu oli puolestaan Tanssiva karhu -ehdokas 2007. Syksyllä 2000 ilmestyi hänen ensimmäinen lastenkirjansa Jänis ja Vanki, joka on saanut jo kaksi jatko-osaa. Kirjojen tarinat ovat tuttuja myös Yleisradion pienoiskuunnelmina.

Jyrki Kiiskinen on laatinut Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootiorunon, kaksi kuunnelmaa ja Sibelius-akatemian promootiokantaattitekstin. Hän on tehnyt muutakin yhteistyötä nykysäveltäjien, etenkin Eero Hämeenniemen ja Jovanka Trbojevicin kanssa.

Hän on suomentanut Octavio Pazia, suomenruotsalaista, latvialaista, liettualaista ja brittiläistä nykyrunoutta, sekä tehnyt runokäännöksiä muun muassa WSOY:n Maailman runosydän -suurantologiaan. Elokuussa 2007 ilmestyy Göran Sonnevin Valtameri Kiiskisen suomentamana. Kiiskisen runoja on käännetty yli kymmenelle kielelle, mm. ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi, espanjaksi, italiaksi, vietnamiksi, tsekiksi ja unkariksi.



Onnenpyörä (runokokoelma). Tammi syksy 2010.
Jänis ja Vanki saavat kännykän. Keltanokka-sarja. Tammi 2009.
Jänis ja Vanki koulunopenkillä. Keltanokka-sarja. Tammi 2008.
Jänis ja Vanki sukukokouksessa (eläinsatuja). Tammi 2006.
Menopaluu. Runoja. Tammi 2006.
Jäniksen ja Vangin suuri matka (eläinsatuja). Tammi 2005
Jos minulla ei olisi rakkautta (romaani). Tammi 2003.
Jänis ja Vanki (lastenkirja). Tammi 2000.
Kun elän (runokokoelma). Tammi 1999.
Kaamos (romaani). Tammi 1997.
Suomies (romaani). Tammi 1994.
Silmän kartta (runokokoelma). Tammi 1992.
Sillä ei ole nimeä (runokokoelma). Art House 1990.
Runoilija vaaran rinteellä (runokokoelma). Art House 1989.

MotMot, Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja, yhdessä Lauri Otonkosken kanssa. WSOY 1994.
Ryhmä -92, Nuorten kirjoittajien antologia, yhdessä Kari Levolan kanssa. Tammi 1992.
Unelmat ja ruosteinen arki (haastattelukirja kansalaistoiminnasta, valokuvateos). Tammi 1992.

Sibelius-akatemian promootiokantaattiteksti 2003 (säv. Eero Hämeenniemi).
Radion jouluruno. Yleisradio 2000.
Valtiotieteellisen tiedekunnan promootioruno 1995.

Mykkien maa (kuunnelma). Yleisradio 2000.
Lemmenlaiva (kuunnelma) Yleisradio 1996.



Yleisradion Tanssiva karhu -palkinto 2000
Koskenkorva-palkintoehdokas 1997
Finlandia-palkintoehdokas 1994
Kalevi Jäntin palkinto 1995
Suuren Suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinto 1994
Eino Leinon palkinto 1993