Marja-Leena Mikkola valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1963. Hän on työskennellyt mm. Helsingin yliopiston kirjastossa ja Suomen kirjailijaliiton toimistonhoitajana – pääasiassa kuitenkin vapaana kirjailijana 1960-luvulta lähtien.

Marja-Leena Mikkola on monipuolinen kirjailija: hän on vuodesta 1962 lähtien julkaissut romaaneja, novelleja ja lastenkirjoja sekä kirjoittanut lisäksi kabareetekstejä, lauluja ja tv-näytelmiä. 60-luvun lopulla Mikkolasta tuli vasemmistoradikaalin kirjallisuuden näkyvimpiä nimiä lauluillaan, sketseillään, satiireillaan ja näytelmillään. Kirjailijan vahvimpana alueena on pidetty novellistiikkaa, jossa hän keskittyy etenkin naisten, yhteiskunnallisten suhteiden ja luonnon kuvaukseen. Marja-Leena Mikkola on kirjoittanut myös palkittuja lastenkirjoja, joita on käännetty eri kielille. Mikkola on lisäksi merkittävä lyriikan suomentaja: hän on suomentanut ansiokkaasti englantilaisen ja venäläisen runouden moderneja klassikkoja (mm. Dylan Thomasin, Sylvia Plathin, Anna Ahmatovan, Osip Mandelstamin ja Boris Pasternakin runoutta).

Olen ollut töissä ja opiskelemassa Italiassa, ensimmäisen kerran jo vuonna 1958. Italiankieli on minulle enemmän kuin kieli – se liittyy nuoruuteeni, kirjoihin, elokuvataiteeseen ja haaveisiin tulla elokuvaohjaajaksi. Toinen tärkeä kieleni on venäjä, joka sekään ei ole minulle pelkkä kieli, vaan kokonainen maailma. Venäjällä käyn vähintään kerran vuodessa. Minulla on kiinteät yhteydet Luoteis-Venäjän naiskirjailijoihin.























Menetetty lapsuus (päiväkirjaan ja haastatteluihin perustuva dokumenttiteos). Tammi 2004.
Mykkä tytär. Tammi 2001.
Hamlet ystäväni (Hertta Kuusisen kirjeitä Olavi Paavolaiselle). Tammi 1998.
Omaisten kesken (novelleja). Tammi 1995.
Malinka, kuuntytär (lastenrunokokoelma). Otava 1990.
Ovi toiseen maailmaan (lastenromaani). Otava 1989.
Ketun luona kuussa (lastenromaani). Otava 1987.
Heltymys (novelleja). Otava 1986.
Jälkeen kello kymmenen (lastenromaani). Otava 1984.
Kultakissa (lastenromaani). Otava 1983.
Maailman virrassa, romaani, Otava 1981
Lauluja (laulukokoelma). Otava 1979.
Venäläiset naiset (novelleja). Otava 1979.
Lumijoutsen (lastenrunokokoelma). Otava 1978.
Kun käki ei kuku (tv-näytelmä). Otava 1978.
Anni Manninen (lastenromaani). Otava 1977.
Suistomaalla (novelleja). Otava 1977.
Amalia, karhu (lastenromaani). Otava 1975.
Vuodenaikain myrskyt (dokumenttikollaasi Hertta Kuusisesta) 1975.
Lääkärin rouva (novelleja). Otava 1972.
Raskas puuvilla (raportti tekstiilitehtaan naisista) 1971.
Liisa ja Veikko ihmemaassa (romaani). Otava 1969.
Sirkus Europa (tv-kabaree) 1968.
Lapualaismorsian (elokuvakäsikirjoitus) 1967.
Laulu tuhannesta yksiöstä (tv-kabaree) 1967.
Etsikko (romaani). Otava 1967.
Käpy selän alla (elokuvakäsikirjoitus) 1966.
Makean leivän päivät (nimim. Maria Heikinhärkä, pakinakokoelma). Otava 1965.
Tyttö kuin kitara (romaani). Otava 1964.
Naisia (novelleja). Otava 1962.

Suomennoksia
Anna Ahmatova: Valitut runot 1998
Boris Pasternak: Sisareni, elämä 2004
Osip Mandelstam: Kivitauluoodi 1997
Anna Ahmatova: Runoja 1992
Dylan Thomas: Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan 1990
Pier Paolo Pasolini: Laitakaupungin valot 1989
Sylvia Plath: Sanantuojat 1987
Carlo Sgorlón: Menetettyjen jokien armeija 1986
Curzio Malaparte: Edessä palaa Leningrad 1970
Dino Buzzati: Muuan rakkaus 1966 YLE:n Kääntäjäkarhu-palkinto (Boris Pasternakin runokokoelmasta Sisareni, elämä) 2004
Opetusministeriön Suomi-palkinto 1999
Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinto 1990
Lasten kuvakirjapalkinto 1989
Valtion lastenkirjallisuuspalkinto 1978, 1985
Valtion kirjallisuuspalkinto 1973
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1972
Eino Leinon palkinto 1967
Kalevi Jäntin palkinto 1963


Novelleja on käännetty englanniksi, venäjäksi, saksaksi, ruotsiksi, norjaksi, espanjaksi, kreikaksi ja japaniksi.
Amalia, karhu on käännetty saksaksi.
Anni Manninen on käännetty ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, venäjäksi, viroksi, slovakiksi ja bulgariaksi.
Jälkeen kello kymmenen on käännetty ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi ja venäjäksi.
Raskas puuvilla on käännetty venäjäksi ja saksaksi.
Lisäksi laulurunoutta käännetty useille kielille. Useita novelleja dramatisoitu televisiolle.
Anni Manninen ja Amalia, karhu dramatisoitu teatteriin.