Saara Kesävuori on tamperelainen kirjailija ja kirjallisuusarvostelija, joka on julkaissut nuortenkirjoja ja kirjoittanut näytelmiä sekä väitöskirjan Eila Pennasen varhaistuotannosta.

Kesävuoren tuotanto on monipuolinen ja kiitetty. Nuortenkirja Valkoinen ankka ilmestyi 1988 Saara Sarkkisen nimellä ja se sai valtion kirjallisuuspalkinnon. Sarkkisen esikoisnäytelmä Tämän jälkeen ylösnousemus kantaesitettiin 1990, ja se sai Kalle Kaiharin säätiön palkinnon vuoden paikallisesta kulttuuriteosta ja Teatterikesän kunniakirjan. Sarkkisen nuortenkirja Töitä mun faijalle! ilmestyi 1987, ja se oli Topelius-palkintoehdokkaana. Kesävuori on palkittu myös kolmesti Tampereen kaupungin palkinnolla. Vuonna 2010 Kesävuori voitti Kouvolan dekkarinovellikilpailun ensimmäisen palkinnon novellista Syntymäpäivän jälkeen. Novelli on ilmestynyt antologiassa Murhattu mieli.

Aikuisten romaaneista Kesävuoren ensimmäinen oli Hyvä isä,josta Satu Koskimies kirjoitti Helsingin Sanomissa seuraavasti:

“Saara Kesävuoren romaanin keskushenkilö on alzheimeriin sairastuva isä. Tytärtä, Helenaa, diagnoosi satuttaa. Taudin torjuttu nimikään ei ole suostua hänen suuhunsa.
Vakavan aiheen vastuksen Kesävuori voittaa loistokkaasti. Tekee mieli kiteyttää: raskas aihe - kevyt tapa kertoa. Eikä kevyt tässä tapauksessa tarkoita pinnallista.”

Tarvitse minua -romaanissa Kesävuori siirtyy kuvaamaan taiteilijamiestä ja hänen moninaisia ihmissuhteitaan. Ilmaisu kirjassa on haastavaa, mutta palkitsevaa. “Loppua kohden kudos alkoi näyttää selkeältä ja valmis työ huikealta”, kirjoittaa Lapin Kansassa Ritva Saario.

Jos Hyvä isä kuvasi isän ja tyttären suhdetta, kuvaa Äidin rakkaus äitien ja poikien kompleksisiakin suhteita. Käsittelytapakin rinnastuu Hyvän isän tyyliin, joka vetää lukijan vastaansanomattomasti osaksi kirjan henkilöiden maailmaa. Äidin rakkaus, syksy 2011
Tarvitse minua, 2010
Hyvä isä, romaani, Tammi 2008
Elämänkumppanina runo (toim.), Aamulehti, 2006

Nimellä Saara Sarkkinen:
Valkoinen ankka, 1988
Töitä mun faijalle, 1987
Mä en, 1985