Kaarina Valoaalto (s. 1948) on julkaissut useita runokokoelmia ja proosateoksia. Hän on syntynyt Helsingissä, mutta asuu tätä nykyä keskellä maalaismaisemaa, kosken äärellä Toivakassa. Hänen tunnetaan nasevasta, oivaltavasta, humoristisesta ja älykkäitä huomioita tihkuvasta, proosaa ja runoa toisiinsa leikkaavasta tyylistään. Valoalto yhdistää sumeilematta korkeaa ja matalaa, hienostunutta ja karkeaa, koomista ja vakavaa sekä räväkkää ja herkkää. Hän kirjoittaa niin maaseudun elämästä ja eläimistä, luonnosta ja kulttuurihistoriasta kuin aikalaistodellisuudesta ja naisen asemasta. Hän saattaa piiskata aikamme arvoja ja ylistää pientä eläintä samassa runossa harvinaislaatuisen notkealla ja luontevalla tavalla. Avantgarderob ja muuta irtaimistoa. Tammi 2008
Nooakan parkki. Tammi 2005.
Einen keittiö, Eines kök. Tammi 2002.
Pannunmyssy. Kopijyvä 2000.
Räppiä saarnaspöntöstä. Kirjayhtymä 1997.
Sirkus Swedenborg (runoja). Kirjayhtymä 1995.
Aivojen heliotrooppinen kirkkaus (proosaa). Kirjayhtymä 1993.
Sisilisko ja minä (proosaa). Kirjayhtymä 1991.
Mystikko (proosaa). Arthouse 1989.
Kaikki suuret naiset olette jättäneet minut (runoja). Arthouse 1988.
Huono iho (proosaa). Otava 1986 js Arthouse 1989.
Minä pieni krysoliitti (runoja). Otava 1983.
Suomalainen selluliittipolvi Andeilla (runoja). Otava 1983.
Kapteeni (proosaa). Otava 1982.
Poloneesi keskeneräisestä Bagdadista (runoja). Otava 1981.
Ei muuta kuin hiukset päässä (runoja). Otava 1980.