Älä kysy yöltä

Sokea vanhus ruokkii torin laidalla kyyhkyjä, kaupungin hurmuri Muki Peleg piirittää naisia, Cafe Californiassa pelataan shakkia ja puidaan maailman asioita. Vain yöllinen aavikkotuuli tuo hiukan helpotusta armottoman auringon paahteeseen.

Kuusikymmenvuotiaalla Theolla on pieni suunnittelutoimisto. Noa, hänen viisitoista vuotta nuorempi elämänkumppaninsa, opettaa kirjallisuutta paikallisessa koulussa. Arjen rikkoo nuoren Immanuel Orvieton kuolema. Kun pojan isä tarjoutuu perustamaan kaupunkiin nuorten narkomaanien hoitoklinikan, unelias pikkukaupunki muuttuu herhiläispesäksi: kuka haluaisi takapihalleen lauman narkkareita?

Amos Oz kuvaa hellästi ihmisten hapuilevaa yritystä saada kosketus toisiinsa ja itseensä. Romaanin voi lukea myös kuvauksena kansakunnasta pienoiskoossa.

"Kirjaa lukiessa saa nauttia kuulakkaasta ja täsmällisestä kielestä. Kiintymyksestä, etäisyydestä ja ihmisten mielenliikkeistä puhutaan oivaltavasti, muttei puhki selittäen."
– Marja Kuparinen, Kirkko&Kaupunki 2011/5

"Kirjailija tavoittaa uskottavasti kaukana Negevin aavikolla elämisen tunnelmat. Hän on mestari alallaan ja usein veikkailtu Nobelin-palkintoehdokas. Hyvinon onnistunut myös suomennos."
– Karjalainen, Hannu Niklander 9.8.2011