ISBN: 978-951-31-4031-1
Luokka: 84.2
Koko: 134 x 213 mm
Sivuja: 197
Sidos: Sidottu
Kannen tekijä: Mänttäri Timo
Ilmestyy: syyskuu 2007
|
Ismail Atik – Leino Marko: Isiltä pojille
Kuopiossa asuva Olavi saa tietää että hänen isänsä on vakavasti sairas ja makaa helsinkiläisessä sairaalassa. Olavi lähtee katsomaan isäänsä yhdessä 8-vuotiaan poikansa Jarin kanssa. Olavilla on takana rankka vaihe elämässä: avioero, juopottelua, potkut työpaikalta.
Matka isän luo tuo Olavin mieleen muistoja: siitä kuinka isä vei Olavin ensimmäisen ja ainoan kerran katsomaan jalkapallo-ottelua, kuinka isä siellä ainoan kerran halasi poikaansa. Lisää muistoja palauttavat mieleen isän valokuvat ja päiväkirjat, joita juro mies piti siihen saakka kunnes hänen puolisonsa kuoli.
Eletään loppukesää 1978. Isä kyselee Olavilta, seurasiko tämä Argentiinan MM-kilpailuja. Isälle jalkapallo on henki ja elämä, mutta Olavi on tuskin huomannut koko kisoja.
Atik Ismailin ja Marko Leinon romaani Isiltä pojille kertoo isän ja pojan kipeästä suhteesta. Se kertoo läheisyyden kaipuusta, tarpeesta saada ja antaa rakkautta, tarpeesta jolle ei löydy väylää tunneilmaisunsa kanssa lukossa olevien miesten maailmassa. Voiko aikuinen mies muuttua ennen kuin on liian myöhäistä?
Isiltä pojille on myös elämyksellinen kuvaus rakkaudesta jalkapalloon. Jalkapallo, sekä todelliset että mielessä pelatut pelit, on tarjonnut Olavin isälle keinon selvitä järjissä rintamalta. Sodassa menetetty jalka vie häneltä pelikyvyn.
Isiltä pojille risteilee taitavasti useissa eri aika-tasoissa, sodasta 1950-luvun lopulle ja sieltä 1970-luvun loppuun.
« Palaa kirjan esittelyyn
“Ismailin & Leiinon kirjassa päästään suht´ lähelle sitä, mihin tässä lajissa voi päästä.”
– Matti Mäkelä, Aamulehti 31.10.2007
“Yhteispeli kirjoittajien välillä skulaa kuin Atikin peli parhaimmillaan.”
– Hannu Teider, Seura 2007/43
“Isä-poika -suhteen ohella romaani ruotii sodan käyneen sukupolven lasten elämää. Kun sodassa olleet isät kärsivät, se näkyy jälkipolvissa.
Asia ei ole tietenkään ensimmäistä kertaa esillä, mutta Ismail ja Leino onnistuvat lähetymään sitä puhuttelevasti.”
– Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 2.1..2007
“tässä romaanissa on oikeaa, painavaa asiaa”
– Jarmo Pasanen, Länsi-uusimaa 27.10.2007
|
