ISBN: 978-951-31-4033-5
Luokka: 84.2
Koko: 134 x 213 mm
Sivuja: 417
Sidos: Sidottu
Kannen tekijä: Kajander Helena
Ilmestyy: elokuu 2007
|
Kuivaniemi Mirja: Virta
Väkevä tarina, äänessä perinteisen kerronnan taitaja.
“Katri juoksi kohti jokea. Valkoinen ryöppy pyyhälsi kintereillä, mustat hiukset lensivät siipenä lumen seassa. Lähellä jokea Katri aivan kuin upposi rinteeseen.
Hetken oli ihan hiljaista. Näytti kuin koivut olisivat kumartuneet ja yrittäneet irti juuriltaan. Sitten kantautui hätääntyneitä ääniä, kuului miesten matalia ja naisten kirkkaita ääniä. Sanoja ei erottanut.
Hannes pyyhki myllyn ikkunaa nähdäkseen tarkemmin. Hän hän ryntäsi portaisiin, juoksi alas, työnsi oven auki ja lähti luistelemaan horjahdellen tuvan ja saunan ohitse äänten suuntaan.
Rannassa oli ihmisiä. Katrin tukka pilkotti piirin keskeltä. Äkkiä hänen huutonsa viilsi terävänä halki kuulaan ilman.
Maassa makasi Arttu.”
Näky vangitsee murrosikää lähestyvän Hanneksen loppuiäksi. Siihen tuntuu liittyvän salaisuus, joka vetää häntä oudolla tavalla puoleensa. Hannes ei voi käsittää, miksi Arttu olisi mennyt jokeen, kun hän oli saanut Katrin ja edessä olivat häätkin. Kostiko morsiamensa menettänyt Kaarlo vai kostiko joku Kaarlon puolesta?
Tapaus nostattaa uinuvassa kylässä pintaan peitettyjä tunteita ja vaiettuja kysymyksiä. Surun sulkemasta Katrista tulee Hannekselle pakkomielle. Hän hakeutuu tämän seuraan, vaikka ympäristön Katria kohtaan tunteman ynseyden voi aavistaa.
Virta on väkevä balladi, jonka tapahtumat sijoittuvat 1940-luvun lakeuksille. Mirja Kuivaniemi näyttää siinä jälleen voimansa ihmiskuvaajana. Poikuudesta aikuisuuteen kurottavan Hanneksen näkökulmasta hän tutkii ihmismielen pohjavirtoja, ihmisen halujen irrationaalisuutta, hämmentävää seksuaalisuuteen heräämistä. Hän näyttää, miten ympäristö kontrolloi vedentuomaa, miten se säätelee naisen ja miesten, erityisesti häntä nuoremman miehen suhdetta. Hän kysyy: mikä ihmisen mieltä kuluttaa, mikä on liikaa, mikä murtaa mielen padot?
« Palaa kirjan esittelyyn
“Uppouduin syvälle Kuivaniemen sujuvaan kieleen ja juonen kuljetukseen. Etukäteiset välähdykset loppuratkaisusta luovat jännitteen, joka taidokkaasti vie kertomusta eteenpäin ja saa lukijan viipymään sen ääressä. – – – Kuivaniemi osaa kasvattaa jännitystä uskottavasti. Epookki maalataan hennoin värein. Kirjan lukeminen opettaa ymmärtääm eteläpohjalaisen kyläyhteisön tapakulttuuria.”
–Mirjam Silvén, Pohjalainen 4.10.2009
“Virta on reilusti kirjallisuuden suureen traditioon liittyvä teos. – – Virta pitää yllä kirjallisuuden tarina-perinnettä; se ei konstaile, siksi olisi toivonut, että erilaiset kilpailujen lukuraadit olisivat edes vaivautuneet lukemaan huolellisesti tämän laajan romaanin.”
–Matti Summanen, Suomenmaa 16.12.2007
Murrosiän pakottava ihastuminen ei välttämättä vastaa sitä, mitä aikuisempana sanotaan rakkaudeksi. Takertuminen eiliseen tunnevaiheeseen tietää ongelmia huomisessa. Tätä Kuivaniemi valottaa onnistuneesti.
– Teppo Kulmala, Savon Sanomat 2.10.2007
Mirja Kuivaniemi on loihtinut taas teoksen, joka sopii lakeuksille kuin voisilmä puuroon. Kuivaniemen tekstissä pohjalaisuus elää rivien välissä, virta soljuu uskomuksien piinassa.
– Aulis Hietalahti, Kalajoki 26.9.2007
Mirja Kuivaniemi on tarkkavaistoinen ja koskettava kirjailija, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle. Uusi romaani Virta on hieno kuvaus pakahduttavasta kaipuusta ja yksinäisyydestä.
Romaani on yhtäaikaa realistinen ja runollinen. + + + + +
– AS, MeNaiset 41/11.10.2007
Kuivaniemi pohdiskelee kirjassaan virran tuomien asemaa yhteisössä, jonka muut jäsenet ovat syntyperäisiä, kantaväestöä. Tarinan tapahtuma-aikaan heitä oli vähän. Nykyään virran tai maantien tuomia asuu joka toisessa talossa, myös meillä. Kirjassa muu yhteisö sulkeutui Katrilta ja teki hänestä vangin omassa vapaudessaan. Vangitsijat olivat itsekin vankeja, oman sukunsa ja perinteen. Entä minä tai sinä? Olemmeko me vankeja ja kuka meitä vahtii? Kuivaniemi onnistuu herättämään lukijassa omakohtaisia pohdintoja ja nimenomaan se tekee kirjasta hyvän.
– Anu Ylimäki, Etelä-Hämeen lehti 20.9.2007
Kuivaniemi yhdistää Hanneksen mielenliikkeet ja kyläläisten arjen, puheet ja toimet. Realistinen, koruton, repliikeissä murteellinen kuvaus saa sävytystä taitavasti havainnoidusta sisäisestä kehityskertomuksesta – – (Romaani) sisältää tarkkaa ja taidokasta pohjalaista ihmis- ja ajankuvaa. Murrosiän myrsky ja kiihko patoutuu olosuhteisiin; odotuksiin, asenteisiin, mutta vähä vähältä ja kuin omaa luontaista voimaa murtautuu myös niiden läpi.
– Teppo Kulmala, Keskisuomalainen 25.9.2007
Mirja Kuivaniemen uusin romaani Virtayllättää lukijan syvyydellään. Se on psykologinen romaani sotavuosina mieheksi kasvavasta Hanneksesta jossain Etelä-Pohjanmaalla – – Kuivaniemi on taidokas yhtä aikaa paljastamaan ja peittämään asioita niin, että kirjan loppuessa lukijan omalle vastuulle jää rakentaa tarinan ratkaisu. Teosta ei ole rakennerttu kauniit ja rohkeat -tyylistä pitävälle vaan pohdiskelevammalle lukijalle, jonka on osattava olla herkkä pienille vihjauksille. Uppouduin syvälle Kuivaniemen sujuvaan kieleen ja juonen kuljetukseen. Etukäteiset välähdykset loppuratkaisusta luovat jännitteen, joka taidokkaasrti vie kertomusta eteenpäin ja saa lukijan viipymään sen ääressä. – – Epookki maalataan hennoin värein. Kirjan lukeminen opettaa ymmärtämään eteläpohjalaisen kyläyhteisön tapakulttuuria. – Mirjam Silven, Pohjalainen 4.10.2007
Virta on komea pohjalaisballadi. Se on tummien sävyjen taideteos, kertomus erään kyläyhteisön ihmisistä ... Sen suureksi ansioksi voi lukea myös herkän ja havainnoivan kuvauksen nuoren pojan kasvamisesta mieheksi. Vaikka teos kuiskaakin kuolemaa, ei tarina jätä lukijaa synkkyyteen, vaan kohottaa korkeammalle pohtimaan mikä käytöstämme ohjaa. Onko se opittu tapa, yhteisön kirjoittamattomat normit, vai me itse? ... Teoksen murre on taidokasta.
Kuivaniemi ei tee tarinaa murteen ympärille eikä tee murteesta itse asiaa. Hän käyttää sitä luontevasti repliikeissään antaen sen viedä mukanaan ja tuoda valoa ja kepeyttä tummana kohisevan tarinan virtaan."
–Pia Nöjd, Etelä-Pohjanmaa 26.9. 2007
Mirja Kuivaniemi on jo aiemminkin osoittautunut herkkävaistoiseksi ja tarkaksi nuorten miesten kuvaajaksi. Hanneksen tarina on kuin kansanballadi, karu ja koskettava. – – Mirja Kuivaniemi on kirjoittanut tähän asti ansiokkaimman romaaninsa.
–Leena Tuomela, Ilkka 2.9.2007
|
