ISBN: 978-951-31-4049-6
Luokka: 99.1
Koko: 134 x 213 mm
Sivuja: 224
Sidos: Sidottu
Kannen tekijä: Taina Markko
Ilmestyy: elokuu 2007
|
Anhava Katarina: Eläinlääkärin muistelmat
Bertil Henrikssonin elämä sodassa ja rauhassa
Suomen eläinlääkärikunnan ”grand old manin” värikkäät muistelmat.
Bertil Henriksson lähti 16-vuotiaana opiskelemaan eläinlääketiedettä Tukholmaan. Hänestä olisi tullut maailman nuorin eläinlääketieteen kandidaatti, ellei sota olisi muuttanut suunnitelmia. 18-vuotias nuorukainen ilmoittautui vapaaehtoisena eläinlääkintäjoukkoihin talvisotaan. Kolme sotaa vanhempana hän valmistui eläinlääkäriksi Tukholmassa ja palasi Suomeen opettamaan vastaperustettuun Eläinlääketieteelliseen Korkeakouluun sekä tietenkin hoitamaan nelijalkaisia potilaita.
Henrikssonin tarina on huumorintajuinen ja elämänmakuinen kertomus, jonka keskiössä on dramaattisesti muuttuva maailma. Henrikssonin mukana matkaamme paitsi korsuista kenttätalleihin, pääsemme myös seuraamaan eläinlääketieteen huimaa kehitystä antibioottien esiinmarssin myötä. Pula-ajan niukkuudesta huolimatta elämänasenne on optimistinen ja luksusta maistellaan Nobel-juhlissa, joissa Henriksson kirjaimellisesti törmää penisiliinin keksijään!
« Palaa kirjan esittelyyn
“Ilahduttava uutuus onkin Katariina Anhavan toimittama teos Bertil Henrikssonin elämästä. Henriksson on eläinlääketieteemme grand homme, joten teos on osaltaan myös kulttuurihistoriaa.”
– Hannu Niklandet, Etelä-Suomen SAnomat 6.1.2008
“Kunnioitusta herättää se kekseliäisyys ja vaintojen tarkkuus, joiden avulla eläimiä hoidettiin vuosikymmeniä sitten.
Bertil Henriksson hallitsee tarinoinnin.”
– Hilkka Juhola-Puha MediUutiset 2008/8
“Lukijan mielessä nauru ja kyyneleet ovat kirjan äärellä pinnalla.”
– Veijo Ahonen, Uutis-Jousi 11.10.2007
“Mies, jonka yksitysipraktiikka on ollut samassa paikassa yli viisikymmentä vuotta, on elänyt niin sanotusti täyttä elämää.
Kirjan kuvat ovat mielenkiintoisuudessaan omaa luokkaansa. Tekstissä ja kuvissa tunnistaa helposti Henkun, aina nauruun valmiin, armoitetun tarinain iskijän, joka vasta sodassa oppi polttamaan siggeä ja ottamaan grogia.”
– Leif Wikman, Suomen Eläinlääkärilehti 2007/10
|
