ISBN: 978-951-31-4296-4
Luokka: 84.2
Koko: 134 x 213 mm
Sivuja: 325
Sidos: Sidottu
Kannen tekijä: Taina Markko
Ilmestyy: heinäkuu 2008
|
Verronen Maarit: Karsintavaihe
Lumin ja hänen ystäviensä elämässä kaikki on sen varassa kuinka hyvin hoitaa työvuorot, jotka lähetetään kämmentietokoneelle. Lumi tekee pääasiassa purkutöitä, ja purkamista riittää, kun kaikki rakennetaan uusiksi.
Työt on jaoteltu eri kirjainkoodein ja niiden mukaan jaetaan asuinpaikat. Lumi on sinnitellyt vielä yli-ikäisenäkin mukavassa soluasuntolassa, joka on tarkoitettu C- ja D-tason työntekijöille. Määräykset ovat kuitenkin tiukentumassa ja monet ajautuvat rahapulassaan epäilyttäviin ammatteihin, kuten vuokrakohduiksi tai prostituoiduiksi.
Jotkut Luminkin ystävistä jäävät ilman työvuoroja, ajelehtivat asuinpaikasta toiseen ja saavat alimman turvallisuusluokituksen. Työtä on paiskittava niin tiukassa tahdissa, että lähes kaikki syövät psyykenlääkkeitä. Silti elämä rakoilee: kaupan kassajonoissa saadaan raivokohtauksia ja maasturit törmäilevät tahallaan toisiinsa ja jalankulkijoihin. Turvallisuusyhteiskunnassa lähimmäinen alkaa olla pahin uhka.
Karsintavaihe on hyytävä kertomus todellisuudesta, joka lomittuu omaamme. Samalla se on silti lämmin ja inhimillinen tarina sopeutumisesta ja kumppanuudesta, siitä kuinka suuret asiat koostuvat pienistä teoista.
Maarit Verronen on kirjoittanut koskettavan tarinan rinnakkaistodellisuudesta, yhteiskunnasta, jossa työ ja turvallisuus määräävät ihmiskohtaloista.
« Palaa kirjan esittelyyn
“Kirja tarjoaa jokaiselle jotakin, kaikki ihmistyypit ovat selkeästi tunnistettavissa vaikka varsinaisiin stereotypioihin tekstissä ei mennäkään. -- Kokonaisuudessaan Normaalia elämää on mielenkiintoinen läpileikkaus tämän hetken yhteiskunnasta.”
–Anni-Helena Leppälä, Kansan Uutiset Viikkolehti 12.6.2009
“Normaalia elämää on vauhdikas, riemastuttava ja paikoin koskettavakin kertomuskokoelma, joka osoittaa, että kirjailijallamme on mahtava muuntautumiskyky tekstiinsä paneutuessaan.”
–Pertti Ehnrooth, Karjalainen 11.6.2009
“Tarina on kuin valokuva meidän yhteiskunnastamme, vain hiukan väritettynä.”
–Elina Loisa, Kulttuuriviikot 2009/3
“Tartu tähän kirjaan, jos olet vähänkin pohtinut nykymenoa ja ihmisten tulevaisuutta nopeiden muutosten maailmassamma. Verronen vie mukaansa hyytävään skenaarioon.”
– Tehy 2008/16
“Niin tiukkaa kirjan yhteiskunnallinen analyysi on, että välillä se suorastaan ahdistaa lukijaa. Ja hyvä niin.”
–Jarmo Palokallio, Maaseudun Tulevaisuus 12.12.2008
“Maarit Verronen on aina osannut luoda häkellyttävän toden tuntuisia tulevaisuudenvisioita. Tuoreessa romaanissaan Karsintavaihe hän tekee sen taas. Verronen kuvaa maailmaa, johon olisimme saattaneet päätyä, tai johon saatamme olla matkalla. Maailmaa, jossa halua suojella itseämme kaikelta uhkaavalta on luonut ympärilleen enemmän pelkoa kuin turvallisuudentunnetta.”
– Sirpa Ylönen, Warkauden Lehti 23.12.2008
“Verrosen luoma maailma hätkähdyttää, koska se herättää kysymyksiä ja saa lukijankin pohtimaan oman maailmankuvan perusteita.”
–Leena Tuomela, Ilkka 26.8.2008
“Verronen onnistuu kirjoittamaan hämmästyttävän tuoreen dystopian.”
Ville Ropponen, Kaleva 4.9.2008
“Karsintavaiheen kuvaama työmarkkinoiden mielivalta saa Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyen historian näyttämään ilosanomalta.”
– Hannu Martila, Helsingin Sanomat 26.10.2008
“Verronen on kirjoittanut koskevan ja todentuntuisen tarina. Toivoa on niillä, jotka vielä osaavat rakastaa ja välittää. Välittämisen taitokaan ei enää ole kailille itsestäänselvyys. Verronen pakottaa miettimään, millaisessa yhteiskunnassa elämme. Se on hyvän kirjailijan merkki.****”
– Ulla Janhonen, Anna 28.8.2008
“Utopiaklassikoiden tavoin Verronen luo mahdollisen maailman, jossa on riittävästi yhtymäkohtia omaan aikaamme. Niinpä teoksesta kasvaa viileä ja teräksenluja allegoria, joka paljastaa oman maailmamme nykytilan.”
– Maila-Katariina Tuominen, Aamulehti 21.8.2008
“Karsintavaihe on pelottavan tarkkanäköinen tulevaisuusfantasia. Verronen kuvaa yhteiskuntaa, jossa työteho ja raha määrittävät ihmisarvon. Ihmiset ovat valmiit tekemään mitä vain saadakseen hyvän statuksen, vaikka 12-tuntisia työpäiviä piristyspillereiden avulla. Verronen ei kiihkoile, hänen ei tarvitse. Karsintavaiheen maailma on jo idullaan. *****”
– Anne Helttunen, Me Naiset 2008/33–34
|
