ISBN: 978-951-31-4730-3
Luokka: 84.2
Koko: 145 x 220 mm
Sivuja: 307
Sidos: Sidottu
Kannen tekijä: Lyytinen Laura
Ilmestyy: syyskuu 2009
|
Koskimies Satu: Hurmion tyttäret
Tässä kahden näkökulman romaanissa runo ja elämä ovat yhtä. Runoista tulee näille erilaisista lähtökohdista ponnistaville nuorille naisille ystävyyden ja rakkauden viittamerkkejä. Mutta ilmassa on myös ammattikateutta, ja rakkaus myrskyää: tummasilmä Yrjö Jylhä lumoaa sekä Katrin että Elinan – joka sittemmin, nuoreen Mika Waltariin ihastuttuaan jättää kihlattunsa Lauri Viljasen. Kiehtova komistus Olavi Paavolainen johtaa hurmioituneita Tulenkantajia ja tähyää Eurooppaan. Shimmy soi, kieltolaista huolimatta laseissa läikähtelee madeira, kahviloissa kirjoitetaan 20-luvulla uuden tyylin vapaamittaisia runoja.
”Lumotuksi prinsessaksi” kutsuttua Elina Vaaraa ja Kukkivan maan kirjoittajaa Katri Valaa poltti jo varhain kutsumus: runoilijaksi! Lukiessaan ”Keken” ja ”Katin” sekä heidän ystäviensä arkistoituja tunteentäysiä kirjeitä ja muita dokumentteja Satu Koskimies on eläytyen kuunnellut runoilijoiden ajatuksia ja puhetta. Kirjailijan vapaudella hän kuvitteli ja loi heille maailman; kaksi kertojanääntä, kaksi ovea – jotka romaanin sivuilla aukeavat lyyrikoiden salakamareihin.
Satu Koskimies on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa sekä (Katarina Eskolan kanssa) päiväkirja- ja kirjeteokset 50-luvun tytöt, 50-luvun teinit ja 50-luvun tyttöjen ystävät.
Te näitte mun soittoni riemun –elämäkertaromaani kanteletaiteilija Ulla Katajavuoresta ilmestyi 2003.
Legendaarista Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmaa Satu Koskimies toimitti yli 30 vuoden ajan yhdessä Juha Virkkusen kanssa. Heidän kokoamistaan samannimisistä antologioista on otettu lukuisia painoksia. Kaksikko perusti myös Runo on vapaa –ohjelman.
« Palaa kirjan esittelyyn
“Satu Koskimiehen vankka kirjallisuushistoriallinen tietämys kannattaa tekstiä.”
– Raija Nikkilä-Kiiski, Aamuposti 16.1.2010
“Omien päiväkirjojensa julkaisusta tunnettu Koskimies osaa tämän kirjoitustekniikan ja antaa kertomustensa tihkua kesytöntä romantiikkaa.”
–Hyvä Terveys 2010/1
“– –teksti vei kuitenkin mennessään ja harmitti, kun kirja oli niin pian luettu. Oli ihana päästä 1900-luvun alun Helsinkiin, sen kahviloihin ja ravintoloihin –- ja unohtakaa ajatukset kilteistä runotytöistä (ja -pojista), kyllä silloin juhlittiin!”
http://kokolaillakirjallisesti.blogspot.com/2010/01/satu-koskimies-hurmion-tyttaret.html
“Tarina on hurmaava, sillä äkkiä mukana on huima Tulenkantajien joukko.”
–Ritva Kolehmainen, Savon Sanomat 7.1.2010
“Antaa Koskimiehen ajatusten ja mielikuvituksen viedä mukanaan. Tarina on hurmaava, sillä äkkiä mukana on huima Tulenkantajien joukko” – Ritva Kolehmainen, Savon Sanomat 7.1.2009
“Oivallinen romaani myös meille jotka emme tiedä runoudesta paljoa mutta pidämme oikeiden tyttöjen elämää jostakin syystä aina kiinnostavana.”
Johanna Koljonen, City-lehti
“Koskimies lyckas få fram en mycket stark tidsatmosfär och en påtaglig psykisk och fysisk närvaro genom de reflexioner som de två kvinnorna framför i mer eller mindre dramatisk dialog- eller monologform – – Koskimies lyckas faktiskt ta med läsaren på en inspirerande kultur- och litteraturhistorisk resa till 1920-talets Finland. Samtidigt får man en litet rolig, skvallrig titt in bakom faktiska och påhittade kulisser i de dåtida dynamiska författarkretsar som kom att sätta sin starka prägel på den finska litteraturens utveckling.”
–Elisabeth Nordgren, Hufvustadsbladet 20.12.2009
‘’Kun romaanin kertojiksi ja aikakauden kirjallisuuselämän tulkeiksi on valittu kaksi naisrunoilijaa, he eivät huku tekstissä risteilevään runoilijaherrojen joukkoon, vaan naisten kokemukset ja mietteet nousevat pääosaan.’’
– Hilja Mörsäri, Hämeen Sanomat 3.11.2009
“Koskimeis sekoittaa faktaa ja fiktiota ja eläytyy runoilijoiden hurmoksellisuuteen taitavasti.”
– Ilona, 2009/52-53
‘’Romaanin runonäytteet tukevat hyvin kirjan juonta ja sisältöä ja houkuttelevat mahdollisesti 20-luvun runoilijoiden tuotannon äärelle muutenkin. – – Ja tyylillisesti Hurmion tyttäret on tarkkaa työtä. Satu Koskimiehen kieli on juuri niin haltioitunutta kuin 1920-luvun nuorien runoilijattarien ajatuspuheen saattaa kuvitella olleen.’’
–Raija Hakala, Pohjolan Sanomat 22.11.2009
“Menneen maailman viattomuus tulenkantajien hurmioituneeseen elämänpaloon yhdistyneenä luovat tarinaan luomoavan ilmapiirin. “
– Marika Rosenborg, Sydän 5/2009
“– – runoista ja runoilijoista kiinnostuneille se tarjoaa nautinnollisia hetkiä ja elävää ajankuvaa. Romaanin runonäytteet tukevat hyvin kirjan juonta ja sisältöä ja houkuttelevat mahdollisesti 20-luvun runoilijoiden tuotannon äärelle muutenkin.
Ja tyylillisesti Hurmion tyttäret on tarkkaa työtä. Satu Koskimiehen kieli on juuri niin haltioitunutta kuin 1920-luvun nuorien runoilijattarien ajatuspuheen saattaa kuvitella olleen.” –Raija Hakala, Pohjolan Sanomat 16.11.2009
“Romaanissa vastataan hyvin kysymyksiin mistä runous syntyy, miksi se on kirjoitettu ja ketä varten se on kirjoitettu. Tekijän innostuneisuus tarttuu lukijaan, romaani herättää positiivisia ajatuksia. Taidolla ja rakkaudella kirjoitettu, paljon pohjatyötä vaatinut romaani tuo 1920-luvun suomalaisen kulttuurimaailman aivan likelle, eläväksi ja hengittäväksi, virvoittavaksi ja kutsuksi tutustua säkenöivän runon voimaan.”
–Juha Vähäkangas, Rauhan Tervehdys 2009/30
“Koskimies lyckas faktiskt ta med läsaren på en inspirerande kultur- och litteraturhistorisk resa till 1920-talets Finland.”
–Hufvudstadsbladet, Elisabeth Nordgren 20.12.2009
“Runoilijaystävysten Katri Valan (1901–44) ja Elina Vaaran (1903–80) nuoruusvaiheet ja Tulenkantaja-ajanjakso ovat nyt saaneet asia- ja dokumenttipohjaisen mutta vapaaseen tulkintaan pohjautuvan ilmiasun Satu Koskimiehen käsittelyssä. – – Erityisen kiintoisaa on, että aloitteleva runoilija Unto Koskelakin esiintyy teoksessa. Hänen Kuubalainen serenadinsa jäi sittemmin elämään ikivihreänä lauluna.”
–Eija Komu, Karjalainen 24.10.2009
“Fiktiivisyydestään huolimatta Koskimiehen teos on persoonallinen ja kantaaottava johdatus kirjallisuushistoriaan.”
–Jari O. Hiltunen, Satakunnan kansa 25.9.2009
“Hurmion tyttäret kertoo loistavalla tavalla Valan ja Vaaran elämästä, heidän tunnoistaan, rakkauksistaan sekä myös elämän kolhuista. Satu Koskimiehelle täydet kymmenen pistettä loistavasta romaanista.”
–Taina Rissanen, Warkauden lehti, 6.10.2009
“Koskimiehen romaani on pikanttia kulttuurihistoriaa. Sen charmi perustuu ´ajatuspuheen´ vuorottelevaan muotoon, josta käy ilmi myös se, mikä jätetään sanomatta.
Romaanin Katri ja Elina tuntuvat juttelevan myös suoraan lukijalle, pitävän tätä salaisena uskottunaan. Tästä ajatusharhasta lukija on hullunkurisesti otettu. Hurmion tyttäret on hauskaa, kirpeää jos melankolistakin luettavaa 1920-luvun kuplivasta kirjallisesta elämästä.
–Johanna Vihanto, Demari, 12.10.2009 http://www.demari.fi/content/view/7571/139/
“Kirja kertoo kahden erilaisen runoilijan "ajatusäänin" tulenkantajien tempauksista, rakkauksista ja runosta. Ajatusäänillä on niin uskottava sointi, että kirjan fiktioluonne lähes unohtuu. Tuore, ´sisältä nähty´ kulma moneen kertaan kuvattuihin henkilöihin ja tapahtumiin.”
– Sirpa Numminen, Anna 38/2009 17.9.2009
“Hurmion tyttäret on kollektiivinen elämäkertaromaani, josa faktan ja fiktion raja hämärtyy. Runotyttöjen kirjeiden, runojen ja heitä koskevien tutkimusten pohjalta kirjailijan “mielikuvituksen mausteilla ryyditetyt” puheenvuorot ovat fragmentaarisia heittoja, joissa vuorottelevat tapahtumat, filosofoinnit ja runositaatit.”
–Helena Ruuska, Helsingin Sanomat 30.8.2009
“Satu Koskimies on kirjoittanut vahvan, eletyn tuntuisen romaanin runoilijoista Elina Vaara ja Katri Vala. Hän käytti metodia, jonka olen kohdannut ja josta olen erityisesti pitänyt Bo Carpelanin Axelissa ja Ernst Brunnerin Edithissä, eli kuvitellut tositietojen pohjalle maailman, joka on ollut mahdollista tapahtua. – – Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret on täydellinen kirja!”
– http://leenalumi.blogspot.com/2009/08/hurmion-tyttaret.html
“Se on säkenöivä matka vilkkaalle 20-luvulle, runouteen, runoilijoiden ystävyys- ja rakkaussuhteisiin. Ennen kaikkea se kertoo kahdesta valppaasta tulentekijästä, Katri Valasta ja Elina Vaarasta. “
–Kirjailija3/09
|
