Osio 15: Luvut 30, 31 & 32

21.9.2020

Luku 30
Jalka

Kului kuukausi. Alhaalla tyrmässä herra Lohenpyrstö työskenteli hurjalla vimmalla. Hänen oli saatava hirviömäinen jalka valmiiksi, jotta näkisi taas Liljan. Hän pakottautui uskomaan, että Sylkyarvo pitäisi sanansa ja päästäisi hänet pois tyrmästä, kun jalka olisi tehty, vaikka ääni nakutti päässä: Ne eivät ikinä päästä sinua tämän jälkeen. Eivät ikinä.

Herra Lohenpyrstö alkoi karkottaa pelkoaan laulamalla kansallishymniä yhä uudestaan ja uudestaan:

Ruuuuun — saudensarvi, kuningastasi ylistä,
Ruuuuun — saudensarvi, laula luja
lla äänellä…”

Alituinen laulaminen ärsytti muita vankeja enemmän kuin taltan ja vasaran kilke. Nyt jo laiha ja resuinen kapteeni Hyvämies aneli häntä vaikenemaan, mutta herra Lohenpyrstö ei piitannut. Hänestä oli tullut hivenen harhainen. Hän ajatteli sekopäisesti, että jos hän esiintyisi kuninkaan uskollisena alamaisena, Sylkyarvo kenties pitäisi häntä vaarattomana ja vapauttaisi hänet. Puusepän sellissä raikuivat siis pauke ja raapina ja kansallishymni, ja hitaasti mutta varmasti hirviömäinen jalka sai muotoaan, mukaan lukien pitkän kahvan, jotta ratsastaja voi hevosen selästä painaa sen syvälle pehmeään maahan.

Kun puinen jalka oli lopulta valmis, Sylkyarvo, Raukee ja majuri Särki tulivat tyrmään tarkastamaan sen.

”No niin”, Sylkyarvo sanoi hitaasti tutkiessaan jalkaa joka suunnasta. ”Oikein hyvä on. Mitä Särki tuumaa?”

”Minusta se kelpaa erinomaisesti”, majuri vastasi.

”Oikein hyvää työtä, Lohenpyrstö”, Sylkyarvo sanoi puusepälle. ”Pyydän vartijaa antamaan lisämuonaa tänä iltana.”

”Mutta oli puhe, että vapaudun kun olen valmis”, herra Lohenpyrstö sanoi ja vajosi polvilleen kalpeana ja voipuneena. ”Minä pyydän, teidän ylhäisyytenne. Pyydän. Minun on nähtävä tyttäreni… pyydän.”

Herra Lohenpyrstö tavoitteli lordi Sylkyarvon luisevaa kättä, mutta Sylkyarvo nykäisi kätensä pois.

”Älä koske minuun, petturi. Saisit olla kiitollinen, kun en ole tappanut sinua. Saatan vielä tappaa, jos jalka ei tepsi — eli minä sinun asemassasi rukoilisin, että suunnitelmani toimii.”

Luku 31
Lihakauppias katoaa

Mustiin pukeutunut miesjoukko ratsasti sinä iltana pimeyden turvin pois Tuulihattulasta, kärjessä majuri Särki.

Vankkureissa heidän välissään oli ison säkkikankaan alla piilossa jättikokoinen puinen jalka veistettyine suomuineen ja pitkine terävine kynsineen.

Lopulta he saapuivat Paroninkaupungin liepeille. Nyt ratsastajat — Sylkyarvon tehtävään valitsemia Ikkabogin Turvaprikaatin jäseniä jokainen — pudottautuivat ratsailta ja peittivät hevosten kaviot säkkikankaisiin, jotta kavioiden ääni vaimeni ja niiden jättämä jälki muutti muotoaan. Sitten he nostivat jättiläisjalan vankkureista, nousivat taas ratsaille ja kantoivat jalkaa välissään kohti taloa, jossa lihakauppias Tuhti Takuumuree asui vaimoineen ja joka sijaitsi kätevästi hiukan etäällä naapureista.

Muutama sotilas sitoi nyt hevosensa, hiipi Tuhtin takaovelle ja tunkeutui siitä sisään, kun taas muut sotilaat painoivat jättiläisjalan kuraan lähellä Tuhti Takuumureen takaporttia.

Viisi minuuttia saapumisensa jälkeen sotilaat kantoivat Tuhtin ja vaimon, joilla ei ollut lapsia, talosta ulos sidottuina ja suukapuloituna, ja heittivät heidät vankkureihin. Voin yhtä hyvin kertoa jo nyt, että Tuhti ja hänen vaimonsa tapettaisiin ja ruumiit haudattaisiin metsään juuri samalla lailla kuin sotamies Jousen oli ollut määrä hävittää Lilja. Sylkyarvo jätti henkiin vain ne, joista oli hänelle hyötyä: herra Lohenpyrstö saattaisi joutua korjaamaan ikkabogin jalan, jos se vahingoittuisi, ja kapteeni Hyvämies kavereineen jouduttaisiin ehkä jonain päivänä raahaamaan uudestaan esiin toistamaan valheensa ikkabogista. Sylkyarvo ei kuitenkaan osannut kuvitella, mihin voisi tarvita petoksellista makkarantekijää, joten hän määräsi tämän murhattavaksi. Rouva Takuumureelle Sylkyarvo ei uhrannut oikeastaan ajatustakaan, mutta minä haluan, että tiedät hänen olleen erittäin ystävällinen ihminen, joka vahti ystäviensä lapsia ja lauloi kuorossa.

Kun Takuumureet oli viety pois, osa jäljelle jääneistä sotilaista meni taloon ja hajotti huonekaluja sen näköisesti kuin jättiläishirviö olisi tehnyt tuhojaan, kun taas osa rikkoi aidan talon takaa ja painoi jättiläisjalanjäljen pehmeään maahan Tuhtin kanalan ympärille niin, että näytti kuin hirviö olisi hyökännyt väijyksistä myös kanojen kimppuun. Yksi sotilaista jopa riisui sukkansa ja saappaansa ja teki paljain jaloin jälkiä pehmeään maahan ikään kuin Tuhti olisi sännännyt ulos puolustamaan kanojaan. Lopulta sama mies iski yhdeltä kanalta pään irti ja levitteli runsaasti verta ja höyheniä ympäriinsä ja rikkoi kanalan seinän, jotta loput kanat pääsivät pakoon.

Painettuaan jättiläisjalan vielä monta kertaa kuraan Tuhtin talon ympärillä niin, että näytti kuin hirviö olisi juossut sieltä pois kovalle maalle, sotilaat nostivat herra Lohenpyrstön luomuksen takaisin vankkureihin kohta murhattavan teurastajan ja tämän vaimon viereen, nousivat takaisin ratsaille ja katosivat yöhön.

Luku 32
Heikkous suunnitelmassa

Kun herra ja rouva Takuumureen naapurit seuraavana päivänä heräsivät ja näkivät kanoja pitkin tietä, he riensivät kertomaan Tuhtille, että hänen kanansa olivat karanneet. Kuvittele naapurien kauhu, kun he näkivät valtavat jalanjäljet, veren ja höyhenet ja rikotun takaoven, mutta eivät jälkeäkään sen paremmin miehestä kuin vaimosta.

Tuntiakaan ei ehtinyt vierähtää ennen kuin Tuhtin aution talon ympärille oli kerääntynyt suuri väkijoukko tutkimaan hirviömäisiä jalanjälkiä, murskattua ovea ja tuhottuja huonekaluja. Paniikki iski, ja tieto ikkabogin yllätyshyökkäyksestä paroninkaupunkilaisen lihakauppiaan kotiin levisi muutamassa tunnissa pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Airueet soittivat kellojaan kaupunkien toreilla, ja parin päivän päästä vain Joutosuolla oltiin tietämättömiä siitä, että ikkabog oli luikahtanut yön selässä etelään ja siepannut kaksi ihmistä.

Sylkyarvon paroninkaupunkilainen vakooja, joka oli liikkunut koko päivän kansan keskuudessa ja tarkkaillut sen reaktioita, lähetti isännälleen sanan, että tämän suunnitelma oli toiminut loistavasti. Mutta illansuussa, juuri kun vakooja aikoi suunnistaa kapakkaan juhlistamaan päivää makkararullalla ja tuopillisella olutta, hän havaitsi ryhmän miehiä, jotka kuiskuttelivat keskenään tutkiessaan yhtä ikkabogin jättiläisjalanjäljistä. Vakooja hivuttautui lähemmäs.

”Hirvittävää, eikö totta?” vakooja kysyi miehiltä. ”Jalan koko! Kynsien pituus!”

Yksi Tuhtin naapureista suoristi ryhtiään otsa rypyssä.

”Se hyppii yhdellä jalalla”, hän sanoi.

”Anteeksi mitä?”

”Se hyppii yhdellä jalalla”, naapuri toisti. ”Katso. Sama vasen jalka aina vain uudestaan. Joko ikkabog hyppii yhdellä jalalla tai…”

Mies ei sanonut ajatustaan loppuun, mutta ilme hänen kasvoillaan huolestutti vakoojan. Vakooja ei mennytkään kapakkaan, vaan nousi hevosensa selkään ja laukkasi linnan suuntaan.

Edellinen osio

Jatka seuraavaan osioon (julkaistaan 22.9.)

Kuvitusteemat osio 15: Luvut 30, 31 & 32
Lue lisää kuvituskilpailusta

Osio 15: Luvut 30, 31 ja 32

Hirviömäinen puinen jalka
Hirvittävät jalanjäljet maassa
Verta ja kananhöyheniä

The ICKABOG and all other related trade marks, characters, names, and indicia are TM and © J.K. Rowling Teksti © J.K. Rowling