Osio 9: Luvut 18 & 19

11.9.2020

Luku 18
Neuvonantajan loppu

Kaartilaiset olivat juuri nousseet ylös ja tekivät lähtöä kotiin, kun lordi Raukee pelmahti paikalle ja näytti huolestuneelta.

”Mitä nyt?” voihkaisi Sylkyarvo, joka todellakin kaipasi kylpyä ja unta.

”Pää — neuvon — antaja!” Raukee huohotti.

Ja niin tosiaan pääneuvonantaja Sillinruoto ilmaantui paikalle aamutakkisillaan ja raivoissaan.

”Vaadin selitystä, hyvä lordi!” hän huudahti. ”Mitä ovat nämä tarinat, joita korvani kuulevat? Ikkabog, olemassa? Majuri Valoisa, kuollut? Ja ohitin juuri kolme kuninkaan sotilasta, joita raahattiin pois kuolemaan tuomittuina! Minä annoin tietysti ohjeet, että heidät viedään tyrmään odottamaan oikeudenkäyntiä!”

”Voin selittää kaiken pääneuvonantajalle”, Sylkyarvo sanoi kumartaen, ja kertoi kolmatta kertaa sinä iltana saman tarinan siitä, miten ikkabog oli hyökännyt kuninkaan kimppuun ja surmannut Valoisan, miten Jusa Nappi oli kadonnut mystisesti ja miten Sylkyarvo pelkäsi hänenkin joutuneen hirviön saaliiksi.

Sillinruoto, joka oli aina paheksunut Sylkyarvon ja Raukeen vaikutusta kuninkaaseen, odotti että Sylkyarvo pääsi valheiden vyyhtinsä loppuun asti kuin ovela kettu, joka odottaa kaninkolon vieressä illallistaan.

”Kiehtova tarina”, hän sanoi, kun Sylkyarvo oli lopettanut. ”Mutta vapautan täten teidät vastuusta tässä asiassa, lordi Sylkyarvo. Tämä siirtyy nyt asianmukaisten neuvonantajien vastuulle. Runsaudensarvessa on lakeja ja käytäntöjä tämän kaltaisten hätätapausten varalle.

Ensinnäkin tyrmään viedyille miehille taataan kunnollinen oikeudenkäynti, jotta kuulemme heidän versionsa tapahtumista. Toiseksi kuninkaan sotilaiden luettelo käydään läpi, jotta löydämme Jusa Napin perheen ja voimme ilmoittaa hänen kuolemastaan. Kolmanneksi kuninkaan lääkärien on tutkittava tarkoin majuri Valoisan ruumis, jotta opimme lisää hirviöstä joka tappoi hänet.”

Sylkyarvo avasi suunsa erittäin ammolleen, mutta mitään ei tullut ulos. Hän näki koko loistavan juonensa luhistuvan päälleen, ja itsensä jäävän ansaan sen alle, oman nokkeluutensa vangiksi.

Sitten majuri Särki, joka seisoi pääneuvonantajan takana, pani kiväärinsä hitaasti pois ja otti seinältä miekan. Särki ja Sylkyarvo vaihtoivat katseen kuin valon välkähdyksen tummassa vedessä ja Sylkyarvo sanoi:

”Minusta tuntuu, Sillinruoto, että teidän on aika vetäytyä tehtävistänne.”

Teräs välkähti, ja Särjen miekan kärki pisti esiin pääneuvonantajan mahasta. Sotilaat haukkoivat henkeä, mutta pääneuvonantaja ei sanonut sanaakaan. Hän vain polvistui, ja kaatui sitten kuolleena maahan.

Sylkyarvo katseli sotilaita, jotka olivat luvanneet uskoa ikkabogiin. Hänestä oli mukava nähdä pelkoa heistä jokaisen ilmeessä. Hän tunsi oman valtansa.

”Kuulivatko kaikki, miten pääneuvonantaja nimitti minut seuraajakseen ennen kuin vetäytyi palveluksesta?” hän kysyi hiljaa.

Kaikki sotilaat nyökkäsivät. He olivat vain seisseet siinä ja katsoneet sivusta murhaa, ja nyt he tunsivat itsensä liian syvästi osallisiksi alkaakseen väitellä. Juuri nyt he halusivat vain päästä hengissä salista kotiin suojelemaan perheitään.

”Hyvä on siis”, Sylkyarvo sanoi. ”Kuningas uskoo, että ikkabog on olemassa, ja minä olen kuninkaan kannalla. Olen uusi pääneuvonantaja ja laadin suunnitelman valtakunnan suojelemiseksi. Ne, jotka ovat uskollisia kuninkaalle, saavat nähdä elämänsä soljuvan paljolti entiseen tapaan. Se, joka asettuu vastustamaan kuningasta, saa pelkurien ja petturien rangaistuksen: vankilan — tai kuoleman.

”Nyt tarvitsen yhden teistä herrasmiehistä auttamaan majuri Särkeä rakkaan pääneuvonantajan ruumiin hautaamisessa — paikkaan, josta hautaa ei varmasti löydetä. Muut ovat vapaita palaamaan perheidensä luo kertomaan vaarasta, joka rakasta Runsaudensarveamme uhkaa.”

Luku 19
Lady Eslanda

Sylkyarvo marssi nyt tyrmää kohti. Kun Sillinruoto oli poissa, mikään ei estänyt häntä tappamasta niitä kolmea rehellistä sotilasta. Hän aikoi ampua heidät itse. Jälkeenpäin ehtisi hyvin keksiä tarinan — ehkä hän voisi viedä ruumiit holviin, jossa kruununjalokiviä säilytettiin, ja väittää heidän yrittäneen varastaa ne.

Mutta kun Sylkyarvo laski kätensä tyrmän ovelle, hiljainen ääni puhutteli häntä pimeydestä.

”Hyvää iltaa, lordi Sylkyarvo.”

Sylkyarvo kääntyi ja näki korpinmustatukkaisen, vakavan lady Eslandan astuvan alas pimeitä kierreportaita.

”Arvon lady on myöhään valveilla”, Sylkyarvo sanoi kumartaen.

”Niin”, lady Eslanda sanoi ja hänen sydämensä takoi kiivaasti. ”En — en saanut unta. Ajattelin käydä pikku kävelyllä.”

Hän narrasi. Tosiasiassa Eslanda oli nukkunut sikeästi omassa sängyssään ja herännyt kuullessaan oveltaan hätääntyneen koputuksen. Kun hän oli avannut oven, hän oli nähnyt sen takana Hellin, sisäkön, joka oli tarjoillut Sylkyarvolle viinin ja kuullut tämän valheet Jusa Napista.

Kun Helli oli kuullut tarinan Jusa Napista, hän oli tullut niin uteliaaksi Sylkyarvon aikeista, että oli hiipinyt kaartinsalin oven taa, painanut korvansa oveen ja kuullut kaiken mitä siellä tapahtui. Kun kolmea rehellistä sotilasta raahattiin pois, Helli odotti piilossa ja viiletti sitten yläkertaan herättämään lady Eslandan. Sisäkkö ei lainkaan aavistanut, että Eslanda oli salaa rakastunut kapteeni Hyvämieheen. Hän vain piti lady Eslandasta eniten hovin naisista ja tiesi hänet kiltiksi ja älykkääksi.

Lady Eslanda painoi kiireesti vähän kultaa Hellin käsiin ja neuvoi tätä poistumaan linnasta sinä yönä, sillä hän pelkäsi sisäkön olevan nyt vakavassa vaarassa. Sitten lady Eslanda pukeutui vapisevin käsin, otti lyhdyn ja lähti laskeutumaan kierreportaita huoneensa vieressä. Mutta ennen kuin hän ehti portaat alas, hän kuuli ääniä. Eslanda puhalsi lyhdyn sammuksiin ja kuunteli, kun Sillinruoto käski viedä kapteeni Hyvämiehen kavereineen tyrmään eikä ammuttaviksi. Siitä asti lady Eslanda piileksi portaissa, koska hänestä tuntui, ettei miehiä uhkaava vaara ollut vielä ohi — ja siinä todellakin nyt oli lordi Sylkyarvo menossa tyrmään pistooli mukanaan.

”Onko pääneuvonantaja näillä main?” lady Eslanda kysyi. ”Luulin kuulleeni hänen äänensä hetki sitten.”

”Sillinruoto erosi palveluksesta”, Sylkyarvo sanoi. ”Arvon lady näkee nyt edessään uuden pääneuvonantajan.”

”Oi, onnittelut!” Eslanda sanoi teeskennellen ilahtuvansa, vaikka kauhistui. ”Tekö siis valvotte kolmen tyrmään suljetun sotilaan oikeudenkäyntejä?”

”Teillä on erinomaiset tiedot, lady Eslanda”, Sylkyarvo sanoi ja silmäili ladya tarkasti. ”Mistä te tiedätte, että tyrmässä on kolme sotilasta?”

”Satuin kuulemaan, kun Sillinruoto mainitsi heidät”, lady Eslanda sanoi. ”He ovat ilmeisesti kunnioitettuja miehiä. Hän sanoi, että on tärkeää että he saavat reilun oikeudenkäynnin. Ja minä tiedän, että kuningas Uuno on samaa mieltä, koska hän välittää syvästi suosiostaan — kuten pitääkin, sillä eihän kuningas voi toimia tehokkaasti, jollei häntä rakasteta.”

Lady Eslanda onnistui hyvin teeskentelemään, että häntä kiinnosti vain kuninkaan suosio, ja uskoisin että yhdeksän kymmenestä kuulijasta olisi uskonut häntä. Valitettavasti Sylkyarvo kuitenkin erotti värinän hänen äänessään ja epäili, että hän on rakastunut johonkin niistä miehistä, kun kerran riensi yösydännä alakertaan siinä toivossa, että pelastaisi heidän henkensä.

”Mietin tässä”, hän sanoi tarkkaillen tiukasti Eslandaa, ”kenestä heistä te niin kovasti välitätte?”

Lady Eslanda olisi estänyt itseään punastumasta, jos olisi voinut, mutta valitettavasti hän ei voinut.

”Tuskinpa se on Tamminen”, Sylkyarvo pohdiskeli, ”sillä hän ei ole oikein minkään näköinen, ja hänellä sitä paitsi on jo vaimo. Voisiko se olla Puikko? Hän on hauska heppu, mutta taipuvainen kuohahtamaan. Ei”, lordi Sylkyarvo sanoi hiljaa, ”kyllä sen täytyy olla komea kapteeni Hyvämies, joka noin punastuttaa lady Eslandaa. Mutta voisitteko todella vajota niin alas? Miehen vanhemmathan olivat juustontekijöitä.”

”Minulle on yhdentekevää, onko mies juustontekijä vai kuningas, kunhan hän käyttäytyy kunniakkaasti”, Eslanda sanoi. ”Ja kuningas joutuu häpeään, jos nuo sotilaat ammutaan ilman oikeudenkäyntiä, ja sen minä sanon hänelle heti kun hän herää.”

Sitten lady Eslanda kääntyi vapisten kannoillaan ja kiipesi kierreportaat ylös. Hän ei ollenkaan tiennyt, oliko sanonut kylliksi pelastaakseen sotilaat, joten hän vietti unettoman yön.

Sylkyarvo puolestaan seisoskeli koleassa käytävässä, kunnes hänen jalkansa olivat niin jäässä, että niistä alkoi mennä tunto. Hän yritti päättää, mitä tehdä.

Toisaalta hän tosiaankin halusi eroon sotilaista, jotka tiesivät aivan liikaa. Toisaalta hän pelkäsi, että lady Eslanda oli oikeassa: ihmiset syyttäisivät kuningasta, jos miehet ammuttaisiin ilman oikeudenkäyntiä. Sitten Uuno suuttuisi Sylkyarvolle ja saattaisi jopa riistää häneltä pääneuvonantajan tehtävän. Jos niin kävisi, siinä murskaantuisivat kaikki ne unelmat vallasta ja vauraudesta, joista Sylkyarvo oli nautiskellut matkalla Joutosuolta kotiin.

Sylkyarvo siis kääntyi pois tyrmän ovelta ja lähti nukkumaan. Häntä loukkasi syvästi se, että lady Eslanda, jonka hän taannoin oli toivonut naivansa, valitsi mieluummin juustontekijöiden pojan. Kun Sylkyarvo puhalsi kynttilänsä sammuksiin, hän päätti että Eslanda saisi vielä maksaa loukkauksesta.

Edellinen osio

Jatka seuraavaan osioon

Kuvitusteemat osio 9: Luvut 18 & 19
Lue lisää kuvituskilpailusta

Särki ja pääneuvonantaja Sillinruoto (mahdollisesti miekka törröttäen vatsasta)
Sisäkkö Helli kuuntelemassa ovella
Lady Eslanda ja hänen lyhtynsä

The ICKABOG and all other related trade marks, characters, names, and indicia are TM and © J.K. Rowling Teksti © J.K. Rowling
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta apunaan Meri Kapari