Ella Ojala on syntynyt Inkerin Lempaalassa. Suomeen hän tuli pakolaisena vuonna 1941 ja oli yksi niistä harvoista inkeriläisistä, jotka sodan loputtua saivat jäädä maahan. Hän on toiminut pitkään Tampereen kaupungin matkaoppaana, opettanut venäjää, ollut tulkkina ja kääntäjänä sekä esiintynyt lausujana. Hän on suorittanut slaavilaisen filologian sekä aikuiskasvatustieteen opintoja. Ella Ojala asuu nykyään Tampereella.

Lapsuuden- ja nuoruudenkokemuksiaan hän on kuvannut muistelmaromaaneissa Pitkä kotimatka (1988), Suomi näkyy (1990) ja Ensimmäinen kevät (1994). Pelastunut albumi (1991) kertoo inkeriläisten järkyttävistä kohtaloista sodalta säilyneen perhealbumin kuvien valossa.

Minun elämänkertani on ollut hyvin poikkeuksellinen johtuen syntymäseudustani. Me Kannaksen Inkerin suomalaiset olemme joutuneet elämään aivan absurdin elämän neuvostovallan aikana. Leninin kuoleman jälkeen Pohjois-Inkerin totalitaarinen hävitys rajaseudun pitäjissä alkoi. Meidän kohtaloksemme muodostui vuosi 1936 – silloin Lempaalan väki siirrettiin pakkokäskyllä Sisä-Venäjälle.

Pääsimme sitten monien kokemusten jälkeen asettumaan Itä-Inkeriin, vanhempani onnistuivat pääsemään suomalaiseen kolhoosiin töihin ja ostamaan venäläisestä kylästä talon puolikkaan. Sota syttyi ja jouduimme kodittomaksi, kun talomme puolikas paloi. Saksalaisten valtauksen jälkeen asuimme lukuisissa kurjissa asunnoissa suomalaiskylissä. Muutimme kahdeksantoista kertaa, kun saksalaiset halusivat aina itselleen sen asunnon, jonka onnistuimme siivoamaan ja kunnostamaan itsellemme.

Minä opin saksan kielen nopeasti, ja osasin jo ennestään suomen ja venäjän kielen. Täytettyäni neljätoista vuotta jouduin saksalaisten kuuden kylän kolmen kielen tulkiksi. Saksalaisten rintamatilanne kääntyi kuitenkin huonoksi, ja sotatilanne uhkasi Inkerin kansaa uudestaan. Inkerinsuomalaiset evakuoitiin Viron kautta Suomeen. Jouduimme odottelemaan leirillä pitkän aikaa uutta sijoituspaikkaa Suomessa. Äitini käytti ylimääräisen ajan hyödyksi ja opetti minua kirjoittamaan suomea, koska olosuhteiden pakosta olin joutunut käymään täysin venäjänkielisen koulun. Äitini on ollut paras opettajani koko elämäni ajan.

Ensimmäinen kevät. Tammi 1994.
Pelastunut albumi. Tammi 1991.
Suomi näkyy. Tammi 1990.
Pitkä kotimatka. Tammi 1988. (Uusintapainos 1988, 3. painos 2005.)

Sananlaskuja, tarinoita ja mielleyhtymiä. Tampereen musoiden julkaisut 2000.

Osuuksia antologioissa
Iloinen Inkeri (toim. Helena Miettinen) 2005. (Käännetty myös ruotsiksi: Inkeri Pettersson.)
Runokirja Että iloni olisi tuuli joka kantaa (Kuinka sen kestit). Mummon kammari 2004.
Inkerin teillä. SKS, Kalevala-seuran vuosikirja 1990.
Kirjallisuusantologia Inkerin maalla (toim. Hannes Sihvo). Karisto 1989.

Lisäksi Ojala on kääntänyt Pushkinin runoutta ja kirjoittanut artikkeleja lehtiin: mm. Inkeriläiset ovat suomalaisia (julkaistu Ilta-sanomissa). Tampereen yhteiskoulun 100-vuotisjuhlajulkaisussa on Ella Ojalasta kertova osio.


Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 1989 ja 1991
Inkeriläisten sivistyssäätiön ansiomerkki

Tampereen kaupungin kulttuuritoimen luovan kirjallisen työn apuraha 1995
Kordelinin säätiön apuraha 1991
Inkerin lippu -runo käännetty unkariksi 2002 (teoksessa Unohtuvat miltei kaikki sanat).