ISBN: 978-951-31-4295-7
Luokka: 84.2
Koko: 134 x 213 mm
Sivuja: 224
Sidos: Sidottu
Kannen tekijä: Kuusela Tuija
Ilmestyy: elokuu 2008
|
Valoaalto Kaarina: Avantgarderob ja muuta irtaimistoa
Eläintieteen ja behaviorismin lyhyt oppimäärä huonekalujen äänellä.
Pipalukin rakkaus on yhtä suurta kuin hänen rintansa, hän luottaa vaimoonsa niin, että pelotta ojentaa jopa kyntensä tämän leikattavaksi – tehkääpä perässä! Mutta riittääkö se, jos vaimo hädintuskin uskaltautuu kurkistamaan ulos kaapista? Sivistynyt koiranomistaja voi käyttää mallina koiriaan, kun on kerrottava tiettyjä arkaluontoisia elämäntotuuksia jälkikasvulle: tähän tarjoutuu oiva tilaisuus, kun Kohmosen perheen Wendy-nartun sulhasehdokas tulee vähän tarpeettomankin reilusti esittäytymään. Mutta mikä sivu biologian kirjasta avataan? Ja kun Tansanian presidentin rouva on tutustumassa maamme vanhustenhuoltoon, siihen ei ehkä ole paras mahdollinen hetki silloin, kun töitä todella tehdään.
Kaarina Valoaalto yhdistää hellyttävää huumoria ja rohkeaa suorasukaisuutta, hän kuvaa niin rakkautta, vanhuutta kuin kuolemaa kauneimmillaan, karkeimillaan ja nöyryyttävimmillään.
« Palaa kirjan esittelyyn
“Runoilijana arvostetun kirjailijan pikkukertomukset – – yhdistävät satiiria, ironiaa ja huumoria sellaiseksi muotinäytökseksi, että useimpien naiskirjailijoiden vaatekaapit ovat sen rinnalla sillaa ja puuvillaa. – – Kaarina Valoaalto nauraa lämpimän humanistisesti, vaihtelevaa henkilögarderobiaan pilkkaamatta. Paljon pohdituttaneelle naishuumorille hän antaa riemastuttavia sävyjä.”
– Kari Sallamaa, Kaleva 17.1.2009
“Etsittäessä suomalaisen lyhytproosan uutta suuntaa kannattaa toisinaan tarkkailla vanhoja tekijöitä. Kaarina Valoaallon lyhytproosakokoelma Avantgarderob ja muuta irtaimistoa on nerokas muotopuoli kokeilu, jossa huumori ja vakavuus yhdessä muodostavat rujoa, pääkaupunkiseudun ulkopuolista, kaiken kaikkiaan virkistävää taidetta.”
– Terhi Hannula, Turun Sanomat 22.12.2008
“Avangarderobissa näkyy kirjoittamisen ilo.”
– Marianna Kurtto, Parnasso 2009/1
“Tarinoiden riemastuttavuudella ei ole rajaa, piikkisyys törröttää takiaisena kukkavaasissa. – – Mutta tekijän tylysti hyökkäävässä asenteessa on suurta lämpöä, joka kohdistuu juuri sinne, missä sitä peittotekniikalla, harhaoptimismilla ja suorituslumeella puuhasteltaessa ei mies- ja etenkään naismuistiin ole tavattu.”
– Matti Saurama, Uutispäivä Demari 4.2.2009
“Avantgarderobin on kirja, jota lukiessa tulee hyväntuuliseksi. – – Avantgarderobin aihevalikoima on rämäpäisen oikullinen. Minkäänlaisia hierarkioita tekemättä Valoaalto kuljeskelee sekä mielen että keittiön komeroihin kertyneen tavaravalikoiman seassa ja kirjoittaa käteen osuneista esineistä hilpeitä havaintoja. Valoaallon kokemana kärpänenkin on klassikko.”
– Saara Kesävuori, Aamulehti 12.12.2008
“Kaarina Valoaalto nauraa lämpimän humanistisesti, vaihtelevaa henkilögarderobiaan pilkkaamatta. Paljon pohdituttaneelle naishuumorille hän antaa riemastuttavia sävyjä.”
– Kari Sallamaa, Kaleva 17.1.2009
“Avantgarderobin kielen pauloihin on helppo joutua. Valoaallon kirja on kiperä ja kirpeä katsaus kansakunnan kaappiin, jonka elämää ja menoa tursuavista uumenista ei äkkiväärää roipetta ja relettä uuvu.”
– Hannu Poutanen, Karjalainen 22.11.2008
“Ensimmäiseksi kirjailija ihastutti kielellään, jonka virtuositeettia voisi verrata Paganinin viulustemmoihin musiikin puolella. – – Viimeistään tässä teoksessa lähinnä runoilijana tunnettu Valoaalto kyllä osoittautuu myös varteenotettavaksi prosaistiksi.”
– Marjatta Hietaniemi, Keskipohjanmaa 24.11.2008
“Luonto ja eläimet näyttelevät tässäkin Valoaallon teoksessa merkittävää roolia, samoin omalaatuinen huumori. Siis suositeltavaa lukemista tähän harmaaseen vuodenaikaan, ei jätä kylmäksi.”
– Anna Paju, Kansan Uutiset 30.10.2008
“Kulutusyhteiskunnan, sukupuolisuuden, moraalisen traditionaalisuuden kriitikkona Valoaalto on anarkisti, joka uskaltaa kirjoittaa täysin estottomasti, kierrättää materiaalia välillä provosoivasti ja hyvin groteskisti. Ja sen hän tekee täysin rinnoin ja hallitusti kirjallisuuden ehdoilla, ilman minkäänlaisia kumarruksia naistenlehtien kaiken ymmärtävän humaanin ja mielistelevän terrorin suuntaan. Siksi hänen lauseittensa kapina on aina edellä muotia, ja vailla journalistisen puhemaailman sovinnaisia suojaverkkoja.”
– Hannu Waarala, Keskisuomalainen 19.8.2008
|
