Jenni Erkintalo (s. 1978) on raumalaissyntyinen graafinen suunnittelija, kuvittaja ja lastenkirjailija. Hän on opiskellut Helsingin ja Tukholman taideteollisissa korkeakouluissa TaiK:ssa ja Konstfackissa. Hänen kirjoittamiaan ja kuvittamiaan lastenkirjoja on käännetty espanjaksi, kiinaksi, katalaaniksi, koreaksi, japaniksi ja hindiksi. Erkintalo on myös toinen mm. lastenkulttuurin valtionpalkinnolla huomioidun Etana Editions -lastenkirjakustantamon perustajista ja kustantajista.

Palkinnot ja ehdokkuudet

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkuus
2024 teoksesta Kuka ihana? (Etana Editions 2023)

International Youth Libraryn myöntämä The White Raven -tunnus
2019 teokselle Mato ja meri (Etana Editons 2019) 

Punni-palkinnon kunniamaininta 
2016 teoksesta Millainen minä? (Etana Editions 2016)

Toni Morrison, oikealta nimeltään Chloe Anthony Wofford, syntyi Ohion Lorainissa. Päätettyään yliopiston 1955 hän työskenteli englannin kielen opettajana ja kustannustoimittajana. Morrisonin esikoisromaani Sinisimmät silmät ilmestyi 1970. Kolmas romaani Solomonin laulu (1977) toi hänelle National Book Critics Circle Awardin ja runsaasti kansainvälistä kuuluisuutta. Romaanista Minun kansani, minun rakkaani hänet palkittiin Pulitzer-palkinnolla. Vuonna 1993 hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä mustana naisena ja ensimmäisenä mustana amerikkalaisena. Hän toimii professorina Princetonin yliopistossa ja hänellä on koti Rocklandin piirikunnassa New Yorkin valtiossa sekä Princetonissa New Jerseyssä.

Palkinnot

Nobel
1993

National Book Critics Circle Award
1977 teoksesta Solomonin laulu (Song of Solomon)

Pulitzer
1988 teoksesta Minun kansani, minun rakkaani (Beloved)

Richard McClure Scarry (5.6.1919 Boston, Yhdysvallat – 30.4.1994 Gstaad, Sveitsi) on yksi kautta aikojen rakastetuimmista lastenkirjailijoista ja kuvittajista.

Scarry teki urallaan yli 300 teosta, joista useimmat ja tunnetuimmat kertovat Touhulan ja Puuhalan kaupungeista ja niiden eläinhahmoisista asukkaista. Scarryn kuvakirjat ovat hurmanneet ja hauskuttaneet lukijoita jo vuosikymmenten ajan, eikä suosiolle ole hiipumista näköpiirissä. Monet maailmanlaajuisesti arvostetuista klassikkokirjoista ovat myös suomalaisten lasten kestosuosikkeja. Scarryn kirjoissa seikkailee valtaisa joukko lystikkäitä hahmoja, joista jokainen löytää omat suosikkinsa – suosituimpia ovat Mato Matala ja Kissalan Hessu.

Näin kertoo isänsä elämäntyöstä Richard Scarryn poika Richard ”Huck” Scarry II kokoomateoksessa Richard Scarryn touhukkaat tarinat:

Ehkä kaikkein ainutlaatuisinta hänen kirjoissaan on se, että ne ovat ajattomia ja rajattomia. Lapset kaikkialla maailmassa rakastavat hänen hassuja eläinhahmojaan, ja hänen kolme-, neljä- tai jopa viisikymmentä vuotta sitten tekemiään kirjoja julkaistaan vielä tänäkin päivänä. Monet vanhemmat lukevat lapsilleen samoja kirjoja, joita heidän vanhempansa lukivat heille, kun he itse olivat lapsia. Parempaa todistetta luovan työn laadusta ei varmaankaan voi olla.

Isällä oli tapana sanoa, että kaikkein parhaan kiitoksensa hän sai silloin, kun löysi jostakin kirjastaan kappaleen, joka pysyi koossa melkeinpä pelkän teipin avulla: selkämys oli rikki, sivut repeilleet ja kannet koirankorvilla. Kaikki ne olivat paljonpuhuvia merkkejä siitä, että kirjaa oli rakastettu ja luettu aina vain uudelleen.

(Suomentanut Annika Eräpuro.)

Salla Savolainen (s. 1962) on kiitetty ja monipuolinen kuvittaja, jonka kädenjälki näkyy lukuisissa lastenkirjoissa. Hän on kuvittanut mm. Riina Katajavuoren, Tove Appelgrenin, Leena Virtasen, Tapani Baggen sekä Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjoja ja kirjoittanut ja kuvittanut myös neljä omaa kuvakirjaa. Savolainen on ollut kolmesti Finlandia Junior -ehdokkaana, ja vuonna 2005 hänelle myönnettiin Grafia ry:n jakama Rudolf Koivu -palkinto kuvituksesta Leena Virtasen kirjoittamaan Pikku Xing -kuvakirjaan.

Palkinnot

WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto

2022

Finlandia Junior -ehdokkuus
2012 Karo Hämäläisen kanssa kirjasta Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki, 2008 Tove Appelgrenin kanssa kirjasta Vesta-Linnea mieli mustana (Vesta-Linnéas svartaste tanke), 2000 Mirja Orvolan kanssa kirjasta Elmeri.

Rudolf Koivu -palkinto
2005 Leena Virtasen kirjan Pikku Xing kuvituksesta

Eeva-Liisa Manner syntyi Helsingissä 5. joulukuuta 1921. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Viipurissa, jossa hän kävi kuusi luokkaa Viipurin yhteiskoulua. Ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1947, hän toimi mm. vakuutus- ja kustannusvirkailijana. Manner kuoli Tampereella 73-vuotiaana. Eeva-Liisa Manner on sodanjälkeisen kirjallisuutemme huomattavimpia kirjailijoita: runoilija, prosaisti, näytelmäkirjailija, suomentaja, esseisti ja kriitikko. Hänen läpimurtoteoksenaan pidetään kokoelmaa Tämä matka (1956). Se nosti hänet yhdeksi merkittävimmistä suomalaisen modernismin runoilijoista. Mannerin runoudelle on ominaista syvä ja herkkä tunne, voimakkaina näkyinä avautuva kuva-ajattelu ja ilmaisun melodisuus. Runouden lähtökohtana on usein yksinäisyys, josta lähtee tihentynyt ajan ja olemisen kokeminen. Mannerin kielellinen taidokkuus, syvällinen lukeneisuus ja musiikin tuntemus tekevät runoista monitahoisia. Hän tunsi laajalti eurooppalaista filosofiaa ja kirjallisuutta sekä Kiinan ja Japanin runoutta. Mannerin tuotannon suurimpia huippuja ovat Tämä matka -kokoelman lisäksi runoteokset Fahrenheit 121 (1968) sekä Kuolleet vedet (1977). Manner oli myös merkittävä näytelmä- ja kuunnelmakirjailija, joskin hänen näytelmistään kaikkia ei ole julkaistu. Manner myös suomensi paljon, lähinnä eurooppalaista proosaa ja draamaa (Hesseä, Kafkaa, Mannia, Shakespearea), runsaasti ruotsalaista ja suomenruotsalaista sekä jonkin verran japanilaista kirjallisuutta. Mannerin lyriikkaa ja näytelmiä on käännetty useille Euroopan kielille. Eeva-Liisa Manner -runopalkinto on Suomen Kirjailijaliiton jakama tunnustus ansioituneille runoilijoille.

Palkinnot

Jo ennen kuin minusta tuli kirjailija, kasvoin kiinni lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tekstit ovat minulle toinen todellisuus, ne ovat alati läsnä sinä miten olen ja elän. Etsin jatkuvasti uusia ideoita ja näkökulmia, tarkkailen ja tulkitsen ympäristöä, puen ajatuksia ja kokemuksia sanoiksi. Tapa on niin automatisoitunut että onnistun pitämään siitä lomaa vain harvoin.

Esikoisteokseni ilmestymisestä on hieman yli kymmenen vuotta. Tänä aikana olen julkaissut kahdeksan romaania. Viimeisin omalla nimelläni ilmestynyt fiktiivinen teokseni on taiteilijaromaani Pitkä valotusaika (Tammi 2015). Alter egonani Veera Vaahterana olen julkaissut kolme chick lit -romaania eli kirjoiksi naamioituvia romanttisia komedioita.

Kustantamo S&S julkaisema omaelämäkerrallinen teos Keskivaikea vuosi onkin sitten jotakin muuta. Se on kertomus ilman fiktion suojaa ja roolikaapua. Oli palkitsevaa, pelottavaa ja terapeuttista tutkia omaa todellisuutta, tunteita ja valintoja. Kun minusta tuli kirjani päähenkilö, opin tuntemaan itseni paremmin ja huomaamaan, mitä tarvitsen voidakseni hyvin. Siinä mielessä teoksen kirjoittaminen oli suorastaan käänteentekevä kokemus.

www.pauliinavanhatalo.fi