Patrik Svensson
Laupias murhamies
Kertomus kansankodin kurjalistosta
Kiitetyn tarinankertojan tutkimusmatka järkyttävään veritekoon.
”Hieman yli seitsemältä aamulla 26. helmikuuta vuonna 1942 nuori nainen juoksi pitkin lumista hiekkatietä Rosenhällin tilalla. Hänen tukkansa oli yön jäljiltä pörrössä, ja yllään hänellä oli vain ohut yöpaita. Ei puseroa eikä takkia, ei kenkiä jaloissa.”
Sotatalvi 1942 on kylmin miesmuistiin. Rosenhällin tilalla Skånessa maatyöläinen Elof Nilsson, hänen vaimonsa Matilda ja heidän suuri lapsikatraansa yrittävät selviytyä päivästä toiseen. He ovat tilattomia muonamiehiä, jotka ovat asettuneet aloilleen raskaiden ja puutteen täyttämien vuosien jälkeen. Tänä talvena heidän riesanaan on kuitenkin muutakin kuin kylmyys. Jotain vakavampaa on asettunut muutoin niin lempeän ja pidetyn Elofin sisimpään. Huoli ja rintaa puristava, yhä tihenevä synkkyys, joka ajaa hänet tuona helmikuisena aamuna järkyttävään tekoon.
Paljon myöhemmin Patrik Svensson kuulee osan tapauksesta kertovasta tarinasta, ja hän päättää selvittää, mitä Elofin tarinan taakse oikein kätkeytyy. Laupias murhamies on paitsi yksityiskohtainen selonteko eräästä järkyttävästä ihmiskohtalosta myös kuvaus ihmisryhmästä, joka tiesi paikkansa liiankin hyvin ja ymmärsi sen olevan ennalta määrätty ja ikuinen.
