Hyppää sisältöön

Annamari Marttinen

Mitä ilman ei voi olla

Aistillinen kuvaus järjen pimentävästä intohimosta.

"Mitä lähemmäs hän pääsi huonetta 412, sitä tiheämmäksi hänen hengityksensä muuttui. Hän ajatteli naisen huoneeseen odottamaan häntä, niin kuin oli tehnyt kymmenet kerrat päivän aikana."

Se alkaa melkein viattomasti: pieni poikkeama tutulta reitiltä, livahdus juhlista tuntemattoman naisen kotiin. Mutta juttu ei jää siihen, vaan Iiron on nähtävä Lilja, uudelleen ja uudelleen.

Lilja tietää, ettei ole järkevää sekaantua naimisissa olevaan mieheen. Eikä hän aio rakastua. Iiron mielestä heillä menee vaimon kanssa hyvin, hän ei halua erota. Liljasta Iiron avioliitto ei voi olla kunnossa: miksi mies muuten tarvitsisi hänet rakastajattarekseen?

Osta teos

Mediassa

”Marttisen parasta osaamista on ihmisen pään sisällä oleminen. Hän osaa eläytyä ihmisten tuntoihin ja kokemuksiin, kirjoittaa niistä uskottavasti ja luoda niille toimivia vertauksia.“

Etelä-Saimaa

”Parhaimmillaan Marttinen on pienten hetkien, ilmeiden, asentojen ja äänenpainojen rekisteröinnissä. Niiden, joiden avulla luemme läheisiämme.“

Helsingin Sanomat

”Kehon, ilmeiden ja eleiden kautta esitetään henkinen todellisuus, jonka Marttinen kuvaa tarkkanäköisesti, pienimpiäkään nyansseja unohtamatta. Rakkaustarinasta kasvaa tiheätunnelmainen jännitysnäytelmä, jonka salaisuudet piilevät ja paljastuvat juuri näissä yksityiskohdissa.“

Lukukausi-blogi
Annamari Marttinen Annamari Marttinen
Kuva: Jarno Saarimies

Muut teokset