Navetta

Pirkanmaalaisen mäkitupalaismökin ränsistyneen navetan kunnostuksesta kasvaa hirtehinen mutta syvällinen muistelmateos.

”En tiedä, mistä olen kotoisin, asuin ennen kolmattakymmenettä ikävuottani viidellä eri paikkakunnalla kahdessakymmenessäneljässä eri osoitteessa. Varuskuntasairaalan lääkärin mukaan olin lapsena yliherkkä, sitä peitellessä olen tehnyt pahimmat virheeni elämässä. Mutta myös parhaimmat onnistumiseni teatterissa.”

Näyttelijä-ohjaaja Kari Heiskasen tie suomalaisen teatteri-, televisio- ja elokuvamaailman huipulle alkoi 1950-luvun Hämeenlinnasta. Sotilasisän poika varttui Haminan varuskunnassa, jossa hän sai myös ensikosketuksensa teatteriin – ja kuuli repliikin, josta sittemmin tuli hänen ammatillinen avainlauseensa: ”Murhan voi tehdä lihakirveellä tai nuppineulalla!”

Navetta on kuvaus herkästi ahdistuvasta pojasta varuskunnan miehisessä kasvuympäristössä. Nuorukaisesta, joka kouluvuosien hukatun etsikkoajan jälkeen onnistuu omaksi ja muiden yllätykseksi pääsemään teatterikouluun. Opiskelijasta, joka estoineen on itse oman tekemisensä pahin este, näyttelijästä joka syttyy kannustuksesta ja alkaa vähitellen löytää omaa ääntään, perheenisästä joka toistaa oman isänsä virheitä. Ja viimein ohjaajasta ja kirjailijasta, joka vuosikymmenten kuluessa ymmärtää yllättäen etabloituneensa asemaan, jossa lempeys itseä ja muita kohtaan on mahdollista.